Siberia-harjoittelija-artikkeli

HARJOITTELIJANA GRAAFIKON LOPPUSIJOITUSPAIKASSA

Olen kovasti kyseenalaistanut ammattikorkeakoulujen tapaa valmistaa ja motivoida opiskelijoita työelämään – erityisesti kun puhutaan luovista aloista – joten olen katsonut tehtäväkseni kehittää itsestäni mahdollisimman monipuolisen osaajan. Tyhjän päälle jääminen on tuskin kenellekään mieluinen vaihtoehto.

Harjoittelujaksoa suunnitellessani tiesin, että halusin kokea ja kokeilla erilaisia visuaalista suunnittelua tarvitsevia aloja.

Kyynikon ennakkoluulot

Koulussa puhuimme kyynisesti mainostoimistotyöskentelystä graafikon loppusijoituspaikkana, mutta pelkästään jo nimike ”Art Director” kieltämättä houkutti. Kuka ei muka haluaisi olla taiteellinen johtaja?

Ehkä fiksuna – ja jälleen hitusen kyynisenä – ajattelin, että peliteollisuuden lisäksi mainostoimisto on yksi todennäköisimmistä paikoista, johon visuaalinen suunnittelija voi työllistyä.

Alasta en etukäteen paljoa tiennyt, mutta hain silti harjoittelijaksi Siberiaan. Aloitin helmikuussa. Kolme kuukautta myöhemmin en päätöstäni kadu – ennakkoluulojani hieman.

Mitä halusin, mitä sain

Kokemuksen lisäksi tulin Siberiasta hakemaan ammattimaista otetta ja asiakastöiden korkeaa laatua. Erityisesti projektien hienosäätö ja loppuun asti saattaminen jäivät koulussa usein vaillinaiseksi. Muuta en osannut odottaa. En osannut odottaa kuinka laajan kokonaisuuden mainostoimisto voi sisäänsä kätkeä enkä sitä, kuinka vääristynyt siitä liikkuva kuva on.

Olen saanut tehdä harjoitteluni aikana mm. perinteistä ja digitaalista taittoa, kuvitusta, web-suunnittelua ja käyttöliittymää, logosuunnittelua, brändiä, kuvitusta sekä sisällöntuotannon suunnittelua ja strategisointia.

Harjoittelijana olossa on hyvät puolensa: mitään en ole pitchannut tai myynyt. Kertaakaan en ole asiakkaan palautetta suoraan vastaanottanut enkä lopullista vastuuta virheistä kantanut.

Näitä asioita kauhulla odotin, varsinkin sitä järkyttävän epäsuomalaista ja herkälle taiteilijalle myrkyllistä ”myymistä”. Sitähän se mainostaminen on: sielutonta ja valheellista myymistä. No, ehkei kuitenkaan, mutta tällainen kuva mainosalasta mielessäni liikkui.

Maailmankuvan mullistus

Nyt ajattelen mainosalaa tuotteen tai palvelun tietoisuuden kasvattamisen kannalta. Mikä on se kuluttajalle ja kohderyhmälle mieluisin tapa, jolla tuote tuodaan esille haluttavana ja ymmärrettävänä? Valheellinen tai epäaito lähestymistapa välittyy mainontaan, joka sotii sen perimmäistä tarkoitusta vastaan.

Katson mainostoimiston työskentelyä paljon laajemmin kuin aiemmin. Toimisto luo suuria ja pitkäkestoisia kokonaisuuksia ja kokonaisvaltaisia suunnitelmia erityisesti yrityksille – tietysti riippuen siitä, kuinka asiakkaat itse sitoutuvat markkinointiinsa.

Tiimityön tärkeyttä en ole aiemmin täysin sisäistänyt: mielipiteiden jakaminen ja pieni kilpailuhenkisyys nopeuttaa mm. iterointia ja yhdessä tekeminen auttaa pitämään deadlinet kurissa. Ihmiset toimiston sisällä omaavat osittain erilaisia taitoja, joita hyödynnetään eri töissä. Kaiken perustana on aina tiimityö.

Ylös ja eteenpäin

Siberiasta saan mukaani paljon. Tärkeimmäksi koen korkeaan laatuun pyrkimisen. Useat toimistossa tekemäni työt eivät ikinä näe päivänvaloa – ja hyvä niin, sillä ne eivät laadultaan olleet riittäviä.

Mainostoimistossa työskentely ei vain avannut silmiäni alaa kohtaan, mutta myös kehitti taitojani usealla eri osa-alueella sen työnkuvan monipuolisuuden ansiosta. Sitä en osaa vielä sanoa, onko mainostoimisto tulevaisuuteni, mutta rehellisesti voin sitä suositella jokaiselle visuaalisesta suunnittelusta kiinnostuneelle. Harjoitteluani jatkan luultavasti sovellussuunnittelun parissa – mainostoimiston oppeja siellä hyödyntäen.

Anton Orava